Reportaasi / Reportage 2025
Rio Gandara
Näkymätön luokka / The Invisible Class
Helsingin metro aloitti vuonna 1982, ja silloin se oli maailman pohjoisin ja lyhyin. Radan pituus oli kymmenen kilometriä Rautatieasemalta Itäkeskukseen. Sittemmin kaupunki on kasvanut ja metro laajentunut. Nykyisin matkoja tehdään päivässä noin 230 000. Jälkeen jää sotkuja laidasta laitaan: nenäliinoja, vessapaperia, ruoantähteitä, oluttölkkejä. Pissaa, kakkaa, neuloja ja oksennusta.
Niiden siivoamisesta huolehtii 44 ihmisen työtiimi. Joka aamu heistä 11 saapuu ennen kuutta työpaikalleen, ja iltavuoro ottaa vetovastuun kolmelta. Neljänä yönä viikossa yövuoro pesee pois pinttyneempää likaa.
The Helsinki Metro began operations in 1982 as the northernmost and shortest in the world, spanning ten kilometers from the Central Railway Station to Itäkeskus. Since then, the city has grown and the metro expanded, now facilitating roughly 230,000 trips daily. Left behind is a spectrum of waste: tissues, toilet paper, food scraps, beer cans. Urine, feces, needles, and vomit.
A team of 44 people is responsible for cleaning it all. Every morning, 11 of them arrive before 6 a.m., with the evening shift taking over at 3 p.m. Four nights a week, a night shift scrubs away the most stubborn grime.
Pearlie ''Pinky'' A Saburao moppaa laituritasoa Herttoniemen asemalla aamuvuorossa. Osa metrosiivoojista vaihtelee asemia ja vuoroja, mutta Pinky siivoaa aina aamuisin samat neljä asemaa. Helsinki, 10.7.2025
Pearlie ”Pinky” A Saburao mops the platform at Herttoniemi station during the morning shift. While some cleaners rotate stations and shifts, Pinky always cleans the same four stations every morning. Helsinki, July 10, 2025.
Joku on jättänyt jälkeensä tukkeutuneen lavuaarin Helsingin yliopiston metroasemalla. Srisuda Kivinen-Burana poimii lavuaarista käsipyyhepapereita. Helsinki, 11.7.2025
Someone has left behind a clogged sink at the University of Helsinki station. Srisuda Kivinen-Burana removes paper towels from the basin. Helsinki, July 11, 2025.
Helsingin yliopiston metroaseman invavessasta löytyy huumepiikki. Srisuda Kivinen-Burana poimii sen IKEA grillipihdeillä. Helsinki, 11.7.2025
A hypodermic needle is found in the accessible restroom at the University of Helsinki station. Srisuda Kivinen-Burana picks it up using IKEA grilling tongs. Helsinki, July 11, 2025.
Herttoniemen metroasemaa peruskorjataan. Pearlie ''Pinky'' A Saburaon pitää kuljettaa siivouskärryä ulkokautta toiselle puolelle asemaa. Mukana on pesuaineet aseman jokaiseen pintaan. Keltainen purkki on varattu neuloille. Helsinki, 10.7.2025
Herttoniemi station is undergoing renovation. Pearlie ”Pinky” A Saburao must transport her cleaning cart outside to reach the other side of the station. She carries detergents for every surface; the yellow container is reserved for needles. Helsinki, July 10, 2025.
Pearlie ''Pinky'' A Saburao pesemässä lasiovia Herttoniemen asemalla. Pinky on opiskellut puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan erikoisammattitutkinnon. Myös moni muu Suomeen muuttanut metrosiivooja on suorittanut saman tutkinnon. Helsinki, 10.7.2025
Pearlie ”Pinky” A Saburao cleaning glass doors at Herttoniemi station. Pinky has completed a specialist vocational qualification in cleaning and property services, a credential shared by many other immigrant metro cleaners in Finland. Helsinki, July 10, 2025.
Lounastauolla Srisuda Kivinen-Burana lämmittää taukotilan mikrossa lihakeittoa. Se on hänen lempiruokaansa Suomessa. Taukotilaa koristaa työyhteisön puu. Metroasemat ovat saaneet työväkeä eri puolilta maailmaa. Helsinki, 11.7.2025
During her lunch break, Srisuda Kivinen-Burana heats up meat soup in the breakroom microwave—her favorite Finnish dish. The room is decorated with a "community tree." The metro’s workforce is drawn from all over the world. Helsinki, July 11, 2025.
Pearlie A Saburao pesemässä vessaa Siilitien asemalla. Ensimmäisen kerran eritteiden siivoaminen ällötti, Pinky muistelee. Nopeasti siihen tottui. Ei hän ajattele asemien siivoamista likaisena työnä. Tai ainakaan sen ajattelemisesta ei olisi mitään hyötyä. On pysyttävä positiivisena ja iloisena siitä, että on töitä. ”Rakastan työtäni”, Pinky sanoo. Helsinki, 10.7.2025
Pearlie A Saburao cleaning a restroom at Siilitie station. The first time she had to clean bodily waste, it was disgusting, Pinky recalls. She got used to it quickly. She doesn't view station cleaning as "dirty work"—or at least, there is no use in thinking so. She stays positive and grateful to have a job. ”I love my work,” Pinky says. Helsinki, July 10, 2025.
Srisuda Kivinen-Burana pesemässä lasiovia Helsingin yliopiston asemalla. Burana tuli Thaimaasta Suomeen viisitoista vuotta sitten tutustuttuaan Bangkokissa suomalaiseen mieheen. Helsinki, 11.7.2025
Srisuda Kivinen-Burana cleaning glass doors at the University of Helsinki station. Burana moved from Thailand to Finland fifteen years ago after meeting a Finnish man in Bangkok. Helsinki, July 11, 2025.
Pinky ruokatauolla Herttoniemen asemalla. Aamulla hän on syönyt riisiä, lihaa ja kasviksia, mutta lounaaksi riittää vain pulla. Hänellä on ikävä perhettään kotimaasta, mutta myös filippiiniläistä ruokaa. Helsinki, 10.7.2025
Pinky on a break at Herttoniemi station. In the morning she ate rice, meat, and vegetables, but for lunch, a bun is enough. She misses her family back home, as well as Filipino food. Helsinki, July 10, 2025.
Matkustajat laskeutuvat Herttoniemen laituritasolle, kun Pinky on lakaisemassa sitä. Pinky ei ole kohdannut työssään väkivaltaa, mutta humalaisten vihamielistä huutelua kyllä. Kun hän moikkaa heitä suomeksi, tilanteet rauhoittuvat, Pinky tietää. Kerran joku sylki Pinkyn työkaveria päin, mutta pahempaan hän ei ole törmännyt. ”Yleensä suomalaiset ovat kivoja ja ystävällisiä. Välillä he kiittävät minua työstäni”, Pinky sanoo. Vapaa-ajallaan hän kuvaa TikTokiin videoita. ”Hiphopia ja tanssia”, hän kertoo. Helsinki, 10.7.2025
Passengers descend to the platform at Herttoniemi while Pinky sweeps. While she hasn't faced violence, she has dealt with hostile shouting from intoxicated people. Greeting them in Finnish often calms the situation, she says. Once, someone spat on her colleague, but she hasn't encountered anything worse. ”Usually, Finns are nice and friendly. Sometimes they thank me for my work,” Pinky says. In her free time, she films TikTok videos. ”Hip-hop and dancing,” she explains. Helsinki, July 10, 2025.
Rio Gandara
Rio Gandara (s. 1977) on indonesialaissyntyinen kuvajournalisti, joka on työskennellyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2013. Hänet on palkittu urallaan useita kertoja Kuvajournalismikilpailussa. Vuonna 2022 Gandara sai merkittävän Patricia Seppälän säätiön kuvajournalistipalkinnon. Palkintoraati kuvaili hänen otettaan monipuoliseksi ja vahvaksi. Gandaran kuvia kiitettiin selkeydestä ja rehellisyydestä: teoksista välittyy tekijän oma, vahva tyyli.
Rio Gandara (b. 1977) is an Indonesian-born photojournalist who has been a staff photographer at Helsingin Sanomat since 2013. Over the course of his career, he has received numerous accolades in the Finnish Photojournalism Awards. In 2022, Gandara was honored with the prestigious Patricia Seppälä Foundation’s Photojournalist Award. The jury commended his versatile and powerful approach, praising his work for its clarity and integrity: The works convey the author’s own, strong style.
Tuomariston perustelut:
“Perinteisellä tavalla toteutettu, erittäin laadukas ja lähestymistavaltaan sensitiivinen reportaasi tärkeästä aiheesta.”
Yhteistyökumppanit
Kuvajournalismi 2025 -kilpailun pääyhteistyökumppani on Canon Oy.
Voittajille maksetaan rahapalkinnot Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön (JOKES) Lehtikuvaajarahastosta ja ne rahoitetaan Kopiosto ry:n kopiointikorvauksilla. Uusi kuvajournalisti 2025 -voittajan palkitsee Patricia Seppälän säätiö.