Reportaasi 2023
Outi Neuvonen
Kuvasarja “Saaren erakko” kertoo Ensio Sandellista ja Mosse-koirasta. Ensio Sandell asuu Emskärin saarella torpassa, johon hän syntyi 87 vuotta sitten. Hän on saaren ainoa asukas ja samalla Suomen läntisin asukas. Ensiolla on seuranaan 16-vuotias Mosse-koira.
The photo reportage about the “Island’s hermit” tells the story of Ensio Sandell and his 16-year-old dog called Mosse. Ensio Sandell lives on the island of Emskär on the farm where he was born 87 years ago. He is the only inhabitant of the island and at the same time the westernmost inhabitant of Finland.
Ensio ja Mosse torpan rappusilla. Ensio on asunut torpassa koko ikänsä.
Ensio and Mosse outside the farm house. Ensio has lived on the farm all his life.
Ensio ilta-auringossa tuvassa. Hän ei ole koskaan kaivannut toisia ihmisiä, eikä ole halunnut perustaa perhettä. Sandellin mukaan saaristossa oli ennen paljon hänen kaltaisiaan ihmisiä, mutta ei enää. Yksin oleminen ei tee Ensiosta yksinäistä.
Ensio in the evening sun. He has never longed for other people, and has never wanted to start a family. According to Sandell, there used to be a lot of people like him in the archipelago, but not anymore. Being alone doesn't make Ensio lonely.
Ensio ja Mosse tuvassa. Ensio toivoo, että Mosse kuolee ennen häntä, sillä jos lähtö tulisi toisinpäin, ei Mosse ymmärtäisi sitä. Mosse odottaisi ja luottaisi, että isäntä tulisi takaisin.
Ensio and Mosse in the living room. Ensio hopes that Mosse will die before him, because if it was the other way around, Mosse wouldn't understand it. Mosse would wait and trust that Ensio would come back.
Ensiolla on ollut monta koiraa, ja niiden kaikkien nimi on ollut Mosse. Tuvan seinällä on valokuva edesmenneestä Mossesta. Kaikki Mosset ovat olleet pitkäikäisiä, yksi ehti täyttää 17 vuotta ennen kuolemaansa.
Ensio has had many dogs, and all of them have been named Mosse. There is a photo of on Mosse on the wall of the kitchen. All Mosses have been long-lived, one turned 17 before his death.
Ensio irrottaa venettä venevajassa aikaisin aamulla. Ensio käy kerran viikossa kaupassa viereisellä saarella Eckerössä. Mosse ei lähde mukaan kauppareissulla, vaikka haluaisikin hypätä isännän mukaan veneeseen.
Ensio unties the boat in the boathouse at the aerly morning. Ensio goes to the food store on the neighboring island , Eckerö, once a week. Mosse doesn't go on the shopping trip, even if he wants to jump on the boat with Ensio.
Ensio ajaa meren poikki Eckeröön kauppareissulle. Kauppareissu kestää kaikenkaikkiaan viisi tai kuusi tuntia. Veneen hän rakensi itse 37 vuotta sitten.Ensio drives across the sea to Eckerö on a shopping trip. All in all, a shopping trip takes five or six hours. He built the boat himself 37 years ago.
Porstuan seinällä on suurikokoinen valokuva nuoresta Ensio Sandellista gramofoneineen. Sama gramofoni Sandellilla on edelleen sänkynsä vierellä. Enää hän ei ole sitä soittanut.
There is a large-sized photo of a young Ensio Sandelli with gramophone. Sandell still has the same gramophone next to his bed. He hasn't played it anymore.
Ensio juo kahvia ja katselee televisiota. Televisio on päällä joka ilta.
Ensio drinks coffee and watches TV. The television is on every day.
Mosse painaa päänsä Ension syliin. 16-vuotias Mosse on Ensio Sandellin viimeinen koira. Kiltein kaikista, hän sanoo.
Mosse rests on Ensio's lap. 16-year-old Mosse is Ensio Sandell's last dog. The nicest of all, he says.
Kuva: Mitro Härkönen
Outi Neuvonen
Outi Neuvonen on helsinkiläinen kuvajournalisti ja kuvatoimittaja.
Hän työskentelee mieluiten hitaiden kuvareportaasien ja yhteiskunnallisten aiheiden parissa. Viime vuosina hän on tehnyt töitä monipuolisesti kuvatoimittajana ja kuvajournalistina, pääasiassa Helsingin Sanomille ja eri järjestöille. Sen lisäksi hän työstää omaa kirjaprojektiaan. Kuvaajana hän pyrkii olemaan ennen kaikkea avoin ja rento tyyppi, sellainen kuin hän vapaa-ajallakin on.
Tuomariston perustelut:
“Kuvasarja kertoo hienon ja koskettavan tarinan. Miehen ja koiran välinen side on kuvattu tavalla, joka on herkkä mutta ei lainkaan imelä. Päähenkilö asuu saarella yksin, mutta kuvat ovat silti täynnä elämää. Aihe olisi voinut houkutella esittämään päähenkilön outolintuna. Nyt niin ei ole tehty, vaan kuvattava on kohdattu ihmisenä. Reportaasi on orgaaninen ja intiimi ja siihen on onnistuttu saamaan mukaan ajan kerrostumia. Kuvasarja todistaa, että aina ei tarvitse mennä kauas maailmalle kiinnostavien tarinoiden perässä, potentiaalia on kaikkialla.”