MIKA PAAVILAINEN, 40V
Televisio-ohjelma syntyy ammattilaisten yhteistyönä. Ohjelman ilmeeseen vaikuttavat lavastus, puvustus, äänitys, valaisu, kuvaus ja ohjaus. Hyvällä visualisoinnilla voidaan televisiokatsojalle välittää juuri oikea tunnelma. Ooppera näyttää oopperalta ja Mäkimaan perheen eteinen näyttää eteiseltä.
Kuva ja valot kulkevat käsi kädessä. Kuvaussuunnittelijan pitää ymmärtää, mitkä keinot toimivat televisiossa, tv-kuvaajan täytyy heittäytyä tilanteeseen ja uskaltaa. Lopputulos on hyvä, kun katsoja ei tiedosta televisiotekniikan läsnäoloa, kun hän ei tunnista välinettä, kameraa.
Olen YLE TV1:n kuvaussuunnittelijana toimiva tv-kuvaaja. Suunnittelen televisio-ohjelmien kuvailmaisua, varaan tuotantoresursseja ja valvon suunnitelmien toteutumista. YLEn Helsingin yksikössä meitä kuvaussuunnittelijoita on kymmenkunta, Tampereella ja maakunnissa saman verran lisää.
Vastaan ohjelman visuaalisesta ilmeestä
Kuvaussuunnittelijoiden työt jakautuvat osaksi ohjelmatyypeittäin. Osa meistä tekee televisiodraamaa, osa urheilua. Suuressa urheilutapahtumassa on mukana valtavasti tekniikkaa ja jopa viisikymmentä kameramiestä. Omassa työssäni keskityn studio-ohjelmiin, klassisen musiikin konsertteihin, silloin tällöin oopperaankin. Studioissa teen viikoittaisia ohjelmia, joihin minä tai joku meistä on laatinut kuvaussuunnitelman. Käyn silloin vuorollani ylläpitämässä valmista formaattia. Kuvaussuunnittelijan työhön kuuluu osata moninaisia ja vaativia kuvaus- ja valaisutehtäviä.
Vastaan ohjelmien visuaalisesta ilmeestä ja huolehdin siitä, että ohjelmatuotantoon löytyy oikea määrä tekniikkaa, henkilöstöä ja tuotantoaikaa. Ratkon työkseni, kuka tekee mitäkin ja millä välineillä. Perehdyn ohjelmaan, aikataulutan, suunnittelen valaisua ja kuvadramaturgiaa. Ohjelman tuotantotapa ja ohjelmatyyppi vaikuttavat valintoihini. Taltioitava ohjelma vaatii toisenlaista lähestymistapaa kuin suora lähetys.
Pienin suunnittelutyöni lienee studiossa tapahtuva keskusteluohjelma. Neuvottelen ohjelmantekijöiden kanssa ja saan lavastajalta pohjan, johon rakennan valot ja kamerapaikat. Toistuvaisohjelman pitää näyttää aina samanlaiselta, tunnistettavalta. Jos valvon toisen suunnittelijan laatimaa työtä, huolehdin studion kuntoonlaitosta. Kamerat ja valot ovat yleensä vakiopaikoillaan. Osoitan valaisijoille lampun suunnat, menen istumaan keskustelijoiden paikalle ja varmistun, että valo osuu oikein. Työ on välillä rutiinia mutta usein haastavaa ja monipuolista.
Viihdekonsertin kuvaussuunnittelu vaatii perusteellista valmistelutyötä. Tutustun etukäteen konserttitilaan ja ohjelmaan. Keskustelen ohjaajan, lavastajan ja konsertin valaisijan kanssa. Jos ulkopuolinen taho hoitaa taltioinnin, neuvottelen tuotantoyhtiön kanssa. Pohdin ohjaajan kanssa tulevia kamerapaikkoja. Kun Maarit laulaa ja Sami Hurmerinta säestää, molemmat tarvitsevat solistikameran. Bändi ja kuoro eivät sellaista kaipaa, mutta saadaksemme ohjelmaan vauhdikkuutta, rumpali on hyvä nostaa esille. Jos yleisö villiintyy, tarvitaan kamera yleisöä varten, kamera-ajoa varten kenties myös kamerakraana ratoineen.
Ison konserttisalin massiivinen tilavaikutelma välittyy yleiskuvakameralla. Saamme kuulla, että Maarit aikoo tanssia yhden laulun aikana. Esityksessä pitää siis käyttää kuvavakaimella varustettua steadicamia, jonka kanssa kameramies voi pyöriä solistin ympärillä. Perehtymisen jälkeen tiedän, mistä kaikesta konsertin visuaalisuus syntyy. Mietin värit ja suunnittelen valo- ja kamerapohjat. Isoissa tuotannoissa toimitaan tarkasti ennakkosuunnitelman mukaan
