Reportaasi 2024: Mäkihyppääjät
Mikko Suutarinen
Mäkihyppy on yksi suomalaisten myyttisistä urheilulajeista, jota on harrastettu jo 1880-luvulta lähtien. Tuhannet harrastivat lajia Suomessa, mutta menestysputken päätyttyä mäkihypystä tuli vähitellen marginaalilaji. Hyppyrimäkiä on eri puolilla Suomea edelleen yli sata, mutta harrastajia on enää muutamia satoja. Harrastuspaikkoja räjäytetään, ja hyppytorneja on koko ajan vähemmän. Kuvasarja seuraa harvoja suomalaisia veteraani- ja juniorihyppääjiä, johtaen autenttisiin harrastuspaikkoihin, sinne, missä kaikki alkaa – tai minne se päättyy.
Ski jumping is one of Finland’s mythical sports, practiced since the 1880s. Thousands participated in the sport in Finland, but after the success streak ended, ski jumping gradually became a marginal sport. There are still over a hundred ski jumps around Finland, but only a few hundred active participants. The venues are being demolished, and there are fewer and fewer jumps. This photo series follows a few of Finland’s veteran and junior jumpers, leading to authentic locations, places where it all begins – or where it ends.
Etelä-Suomessa lunta saadaan usein odottaa pitkään. Herttoniemessä 13-vuotias Marat Emelianov lähestyy hyppyrin nokkaa. In Southern Finland, it can take a long time for snow to arrive. In Herttoniemi, 13-year-old Marat Emelianov approaches the edge of the ski jump.
Helsingin Mäkihyppääjien puheenjohtaja ja valmentaja Antti Kainulainen tarkkailee harjoituksia Herttoniemen mäkitornista. The chairman and the coach of Helsinki's ski jumpers, Antti Kainulainen, observes the training from the Herttoniemi ski jump tower.
Matti Saari on rakentanut mäkihyppytornin omalle pihalleen Rovaniemelle. Kotimäen mittasuhteet vastaavat Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) määritelmiä. Matti Saari has built a ski jumping tower in his own backyard in Rovaniemi. The dimensions of the homebuilt tower meet the specifications set by the International Ski Federation (FIS).
Matti Saari menetti aivoinfarktin takia näkönsä melkein kokonaan. Silti hän on jatkanut hyppäämistä. ”En näe pelätä”, Saari sanoo ihmettelijöille. Matti Saari almost completely lost his vision due to a stroke. Despite this, he has continued jumping. "I can't see to be afraid," Saari tells those who wonder.
Hanganvaarassa on pieni huoltokoppi, jossa Timo Vuorma verryttelee. Koppi lämmitetään kamiinalla. In Hanganvaara, there is a small maintenance hut where Timo Vuorma warms up. The hut is heated with a wood stove.
Pudasjärveläinen Timo Vuorma käy hyppäämässä Hanganvaaran mäestä, joka on rakennettu talkoovoimin vanhoista sähkötolpista. Timo Vuorma from Pudasjärvi goes to jump from the Hanganvaara hill, which was built with volunteer work using old utility poles.
Kaikki hyppääjät toistavat saman ajatuksen: lentäminen on lajissa kaikkein parasta. All the jumpers share the same thought: flying is the best part of the sport.
Pudasjärvelläkin on kärsitty lumen puutteesta tänä talvena. Even in Pudasjärvi, there has been a lack of snow this winter.
Heikon lumitalven takia Matti Saari haki hyppäämistä varten lunta mäkeensä läheiseltä jalkapallokentältä. Due to the poor snow season, Matti Saari fetched snow for his ski jump hill from a nearby football field.
Timo Vuorma harrastaa mäkihypyn lisäksi metsästystä ja rumpujen soittoa. Hyllyn päällä olevat saukko ja kettu ovat itse pyydettyjä. In addition to ski jumping, Timo Vuorma has a passion for hunting and playing the drums. The otter and fox on the shelf are ones he personally hunted.
Mikko Suutarinen
Mikko Suutarinen (s. 1988) on Helsingistä kotoisin oleva valokuvaaja, joka on erikoistunut kuvajournalismin lisäksi dokumentaariseen valokuvaukseen. Häntä kiehtovat maaseutu, hitaan elämän rytmit ja alakulttuurien monimuotoisuus. Hän löytää innoituksensa usein yhteiskunnan reunoilta ja pitää tärkeänä etsiä kauneutta sieltä, missä se saattaa jäädä huomaamatta. Valokuvissaan hän pyrkii antamaan tilaa ympäristölle ja nostamaan esiin sen merkityksiä.
Mikko Suutarinen (b. 1988) is a Helsinki-based photographer focusing on photojournalism and documentary photography. He is drawn to rural life, slow rhythms, and the diversity of subcultures. Often looking to society’s fringes for inspiration, he seeks beauty in places most might overlook. His work gives space to the environment, letting it speak for itself and reveal its significance.
Tuomariston perustelut:
“Mäkihyppy on aikanaan ollut suuri laji Suomessa. Kuvaaja on päässyt lähelle lajin harrastajia ja onnistunut taltioimaan kuviin heidän intohimonsa sellaista lajia kohtaan, jonka harrastaminen ei välttämättä ole enää tulevaisuudessa mahdollista. ”